keskiviikko, 26. lokakuuta 2011

Proge

Olen sitten hurahtanut ainakin tilapäisesti vanhaan proge-rockiin. Soitossa on ollut muun muassa Rush, Jethro Tull ja Genesis. Muutenkin nykyinen musiikki makuni alkaa olla jo ei niin metallipainotteista kuin aikaisemmin. Ennen kuuntelin enimmäkseen melodista death metalliia ja muutakin metallia, mutta nyt olen kuunnellut enimmäkseen Porcupine Treetä ja tosiaan vanhoja proge bändejä. Onkohan se merkki aikuistumisesta? Jos joku nyt sattuu lukemaan tätä niin voit suositella minulle jotain mielenkiintoista bändiä, kun tuntuu uuden etsiminen itsestä niin hankalalta.

Tuntemieni bändien joukosta olen kuitenkin löytänyt kuuntelemisen arvoisia uutuuksia kuten Opethin Heritage. Yhtyettä on kritisoitu uuden levyn metallittomuudesta, mutta kritiikki on aiheetonta. Albumi on tunnelmaltaan rauhallinen ja tunnelmallinen, ja pysyy kumminkin tunnistettavana omaksi itsekseen. Erityisesti rumpujen luonnollisuus miellyttävää. Aika outo, että rummut eivät enää kuullosta rummuilta. Tämän huomaa erityisesti kuunnellessa amerikan metallibändejä (hardcore, metalcore). Aiemmilta albumeitakin tutut akustiset osuudet ovat taattua Opethia. Albumi on kaikin puolin mielyttävä kokemus.

perjantai, 19. elokuuta 2011

Laitteiston merkitys

Aloin panostaa hyvään äänentoistoon vasta tämän vuoden alussa. Sitä ennen omistin vain halvat LG:n stereot, jotka olivat mielestäni tuolloin "ihan hyvät". Yhtenä päivänä kuitenkin satuin käymään ystäväni luona jolla oli, ja on edelleen, hieman paremman luokan laitteet. Kuunneltuani hetken aikaa alkoi kateus iskeä, miksei mulla ole tommosia! Pyörittelin ajatusta cd-soitin-vahvistin-kaiutin parin ostoa pitkän aikaa, mutta jotenkin yli 300 euron sijoittaminen jo pelkkään vahvistimeen kuullosti aika isolta summlta.

Selvittelin asioita netissä pyörimällä ja huomasin, että hyvät kuulokkeet maksavat vain murto-osan hifistereojärjestelmän hinnasta. Päätin siis saman tien tilata kuulokkeet. Hinta-laatusuhteeltaan parhaalta vaikutti Sennheiser HD 555-kuulokkeet. Hintaa keertyi postikuluineen noin 150€. Äänenlaatu kuulokkeissa oli aivan mykistävä ihmiselle, joka ei ollut koskaan omistanut mitään hifiin viittaavaakaan, ainakaan äänentoistonpuolella. Erottelukyky kuullokkeissa oli aivan eri maailmasta kuin missään aiemmin omistamissa kuulokkeissani. Kuunnellessa pystyi aivan vaivatta kuulemaan bass-linet ja muut pikku efektit, mitkä usein halvemissa malleissa hukkuvat muun äänen alle. Lisäksi minut yllätti kuulokkeiden bassotoiston napakkuus. Alaäänet sammuivat ja syttyivät täställeen silloin kuin niiden pitikin. Alapää ei ollut ollenkaan päälle puskeva vaan jotenkin pehmeä, muttei kuitenkaan liian vaimea.  Ei kaduttanut tippaakaan kuulokkeiden osto, vaikka hinta tuntuikin osto hetkellä melko kovalta.

Kuunneltuani pari kuukautta Sennheiserin kuulokkeilla koitin pitkåstä aika mainitsemillani LG:n stereoilla. Soundi oli aivan järkyttävän kuuloista. Alkoi ottaa päähän kun strereoista ei kuulunut musiikki sellaisena kuin sen olisi pitänyt kuulua. Aloin haaveilemään kunnon soittimista.

Kesti vielä muutama kuukausi ennen kuin aloin metsästää äänentoistolaitteita. Selailin netissä eri vaihtoehtoja ja eksyin lopulta paikallisen hifiliikkeen nettisivustolle ja huomasin tarjouksen: marantz vahvistin/cd-soitin yhdistelmä ja System Audion 505- kaiuttimuet 700 euroa! Marssin kyseiseen liikkeeseen koekuuntelemaan laitteita ja kuselin samalla mitä muita vaihtoehtoja olisi alle tuhannen euron budjetille. Myyjä nappasi hyllystä testiin NAD C316 BEE-vahvistimen ja NAD C515 cd-soittimen, ja toiseksi vaihtoehdoksi maranzin vastaavan hintaiset laitteet. Kaiuttimiksi valitsin joko System Audion 505:t tai saman valmistajan 705:t.

Koekuuntelussa kuulin jotain, mikä kuulokkeista puuttui, tilantuntu. Kuulokkeissa tuntuu kuin bändi soittaisi ikään kuin pään sisässä ja äänen tulosuunta on hieman epäselvä. Kaiuttimilla kuunnellessa kaikki oli toisin. Kuunnellessa tuntui kuin yhtye olisi ollut läsnä huoneessa. Kun sulki silmänsä pystyi kuulemaan eri soittimien sijainnit: rummut keskellä, toinen kitara toisessa laidassa ja toinen toisessa ja basso jossain taustalla. Äänen tasapaino oli myös miellyttävä mikään intrumentti ei puskenut liikaa päälle. Nämä asiat riippuvat kuitenkin myö albumin miksauksesta, mutta kuitenkin hyvin miksattua levyä on kuunnella hyvillä laitteilla. Vahvistimissa ja cd-soittimissa en havainnut mitään hirvittävän suurta eroa, joten valitsin NAD:in laitteet 100 euroa halvemman käytetyn soittimen takia. Näin jälkeen päin tarkasteltuna se oli hyvä veto sillä NAD:n vahvistimen edellinen malli on ollut testivoittaja monessa vertailussa.

Kaiuttimien valinnassa meni hieman kauemmin Kuuntelin molempia kaiuttimia ehkö noin kolme varttia, mutta Lopulta 705 vei voiton. Ero kaiuttimien välillä ei ollut iso, mutta 505 painotti alataajuuksia ehkä hieman liikaa omaan makuuni.

Hintaa koko paketille tuli tasan 1000 euroa. Hankkinnat menivät hieman yläkanttiin alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta koska sain cd-soittimen satasen ja kauttimet kaksi sataa listahintaa halvemmalla täytyy olla tyytyväinen hankintoihin. En muuten edes testannut Marantzin soitinvahvistin yhdistelmää jota olin alun perin tullut koittamaan. Niin ja sain vielä kaikki tarvittavat kaapelit kaupan päälle ja kotiin kuljetuksen. Aika hyvä palvelu etten sanois!

Tähän loppuun vielä, että kannattaa tosiaan panostaa kunnon laitteeisiin, jos haluaa saada kaiken irti kuuntelu kokemuksesta. Kannattaa mennä ostoksille jonnekin alan erikoisliikkeesseen testaamaan laitteita kuuntelemaan omin korvin miltä esimerkiksi jotkin kaiuttimet kuulostavat. Olen sitä mieltä, että jos haluaa laadusta äänentoistoa, kannattaa jättää gigantin ja muut vastaavat väliin!

keskiviikko, 17. elokuuta 2011

Ensimmäinen viesti

Aloitin sitten kirjoittamaan blogia. Mitä tästäkin tulee?! No kai se aikanaan selviää.

Poikkesin tänään kirjastossa, josta mukaan tarttui pari levyä: Deathin Humian ja Alice in Chainin Facelift. Olen jotenkin alkanut hyljeksimään musiikin kuuntelua tietokoneelta. Jotenkin mukava lyödä CD tai muu vastaava soittimeen ja puuhailla kaikkea muuta samalla. Äänen laatukin tuntuu paremmalta jos verrataan esim. mp3:siin. Tämä voi tosin olla harhaluulo.

Palataampa lainaamiini levyihin. Human on mielestäni yksi deathin tuotannon parhaista lätyistä, soundin on tosin vähän turhan tukkoiset omaan makuuni. Bassoa saa oikein hakemalla hakea. Levystä on taidettu julkaista uusi re-masteroitu versio, mistä en oikein pidä vaikka en ole sitä kuullutkaan. Jos levy on julkaistessa paskasti miksattu niin sitä ei saa siitä huolimatta mennä ronkkimaan. Se on suorastaan rikos!

Facelift puolestaan on minulla vasta ensimmäistä kertaa kuuntelussa. Aiemmin olen kuullut bändiltä vain Dirt-albumin, joka oli aikas kova tallenne. On aika erikoista, että olen nähnyt bändin jopa livenä enkä ole kuullut muutakuin yhden plätyn yhtyeen neljästä levystä. Facelift on kuitenkin ihan mukava grungelevy, vaikkei ihan Dirtin tasoinen tekele olekkaan. Ainut mieleen jäänyt kappale kahden kuuntelukerran jälkeen on Man in the Box, mutta se johtunee siitä että olen kuullut sen useaan otteseen jo ennen koko levyn kuuntelua.